Come what may

Ne yöt kun ilta muuttuu pehmeesti syvään uneen ja aamuun. Pimeetä on silloinkin ku aamulla avaa silmät. Eikä tiedä kauanko on nukkunut tai ollut hereillä.

Nukkuminen ei oo mun vahvuus.

Ottaisitko liftarin kyytiin?

Mistä sä kirjoittaisit kirjan?

Mikä sointu sä olisit?

Minne sä haluaisit matkustaa yksin?

Mitä sulla on ikävä?

Kameralehden lukeminen Turun pääkirjaston vanhan puolen sohvalla. Kesäillat, hiekkatiet, automatkat, radio soi. Nyt on Tampere taas ja tällä kertaa ehkä ihan kunnolla. Ei oo toinen jalka koko ajan muualla.

Nyt on kylmät illat jo.

Väsyneet silmät valvomaan jää

Joitain asioita on pakko miettii järjellä. Joskus ne sellasia asioita jotka satuttaa mut ei jää harmittamaan pitkän päälle. Joskus ne on maailman tyhmimpiä päätöksiä. Mut ne voi olla myös parhaita päätöksiä ikinä.

Mun mielestä on paljon vaikeempi miettii asioita tunteella järjen sijaan.

Joskus olis ihan hyvä jos joku päättäisi mun puolesta. Ihan kaiken vaikka.

Toisaalta sit en olis tässä. Ehkä sit istuisin nyt merenrantahuvilassa syömässä artisokkaa ja kuuntelemassa jazzia. Tai sitte istuisin edelleen lukion penkillä yrittämässä päästä eteenpäin. Ei sitä tiiä. Ehkä on ihan hyvä että on päätyny tähän hetkeen just niitten kaikkien hassujen mutkien kautta.

Filmi pysähtyy

Mikä tekee tekstistä hyvän? Siitä puhuttiin koulussa yks päivä.

Selkeys, tilanteeseen sopiva (ja virheetön) kieli. Tilannetaju, turhan jaarittelun karsiminen.

Vihaan turhaa jaarittelua. Ja sitä mä tässä kuitenkin parhaillani teen.

Musta pitäis jonain päivänä tulla hyvä kirjoittaja. Mun pitäis jonain päivänä maksaa jokapäiväinen leipäni tekstillä. Leipätekstillä siis. Hehhe.

Joillakin se on kielitaito, toisilla ymmärrys lääketieteestä, kolmansilla taito ajaa rekkaa. Mulla se on kirjottaminen. Kieliopin tuntemus, vuorovaikutustaidot, stressinsietokyky ja kyky ideoida. Niitä mä tarvin.

Luovuus on semmonen juttu jota en haluais unohtaa. En halua jumittua asiatekstien maailmaan, haluun kirjottaa jotain sellasta mikä herää eloon lukiessa. Jotain jonka voi maalata pään sisällä, jotain joka irrottaa todellisuudesta. En tiedä mikä eskapismin ihannointi mun tekstejä riivaa, mutta todellisuudesta irtaantuminen kiehtoo hirveesti. Se, minkä useimmat hyvät kirjat tekee. Irrottaa sut kokonaan nykyhetkestä ja vie jonnekin mielikuvituksen perukoille. Teksti heijastaa aivoihin tarinan kuvineen ihan ku videotykki. Se on siistiä.

Mutta joo. Tän blogin idea on kai olla sellanen tajunnanvirtablogi, jota seuratessa voi ehkä samaistua johonkin tai toivon mukaan inspiroitua tai vaan viihtyä. Tervetuloa lukemaan siis!

It’s the first of September, it was so good in June

Tän kesän aikana tajusin, ettei mikään toimi ellei osaa pitää huolta. Asiat menee rikki jos ei niistä huolehdi.

Mun pyörä on ihan hajalla. Oon ajanu sillä rotvallien yli liian kovaa enkä oo nostanu jos se on kaatunu. Kyl se vieläkin eteenpäin kulkee muttei kovin hyvin.

Mulla oli ihana jukkapalmu Kimmo kun asuin Turussa. Mut en ikinä kastellu sitä ja lopulta rei’itin sen jostain kummasta syystä. Se kuoli. Hautajaiset oli mustassa jätesäkissä muun muuttoroinan saattueessa.

Vein mun tietokoneen viime syksynä huoltoon. Siitä löyty 60 virusta ja yli 150 haittaohjelmaa. Ihan oikeesti. Mulla oli se kaks vuotta. En välittäny kun se herjas mua päivittämään virustorjuntaa. Annoin kavereiden latailla ties mitä hämäriä ohjelmia siihen. Nyt sil vois heittää vesilintua.

Muistakin asioista kannattaa pitää huolta. Meinaa ihmisistä. Ihan yhtä lailla ihmissuhteet menee rikki jos niiden eteen ei tee mitään. Ne unohtuu, ne häviää, ne muuttuu. Korjaa silloin ku vielä voi. Tai kato vierestä kun joku tosi hieno ja hyvä hajoo sun silmien edessä etkä sä koskaan tehny mitään korjatakses sen.